Suomen vierailulla

 

Edellisestä käynnistäni oli kulunut jo vuosia, sillä asun nykyään muilla mailla, mutta nyt olin pitkän odotuksen jälkeen Iran oven takana. Hän oli pukeutunut tyylikkäästi mustaan puoleen reiteen ulottuvaan nahkamekkoon, jossa oli vaalean ruskeat ohuet raidat. Mekko oli samaan aikaan tyylikäs ja sopivan seksikäs. Sitä voisi pitää myös illallisella,  baarivisiitillä tai vaikkapa PR emännän yllä, mutta vielä paremmin se sopi Valtiattarelle työasuksi.

Aloitimme session siveysvyön ja raskaiden metallikahleiden kiinnittämisellä. Sain valita valikoimista itselleni hienon metallisen siveysvyön. Se lukittiin kyrpääni pienellä munalukolla, mutta metallikahleet kiinnitettiin raskaammilla lukoilla kaulaan, ranteisiin ja nilkkoihin. Kahleet sopivat yllättävän hyvin eli hennoista ranteistani huolimatta en olisi päässyt niistä irti. Munalukot täydensivät kiinnityksen tunteen sillä ilman avaimia niitä ei todellakaan olisi helppo murtaa. Tuonkaltaisilla lukoilla lukitaan myös kalliita veneitä ja varastoja, mutta nyt ne varmistivat raajani ja kaulani. Varma tiukka kiinnitys on aina kiihottava tunne. Kahleissa oli hidasta liikkua ja nilkkakahleet hiersivät, mutta näin sen pitikin olla. Valtiatar laittoi minut kantamaan salkussa olevaa sähköwandia, jonka tuomaa kipua en ollut aiemmin maistanut. Kahleissa oli jännä työskennellä, koska jokaista liikettä piti erikseen harkita uudella tavalla enkä halunnut kolistella raskasta metalliketjua joka paikkaan. Minua on aina kiihottanut tunne olla päiväkausia lukittuna kahleisiin ja päästä tekemään kaikki arkiset työt kahlehdittuna. Miten saisin käytyä tarpeilla, laitettua ruokaa, siivoamaan, työskentelemään tietokoneella ja nukkumaan? Entä mitä vaatekappaleita voi pukea tai riisua kahleissa? Uudenlaisia arkisia pulmia. Mutta nyt olin kävelemässä lyhyillä varovaisilla askelilla Valtiattaren perässä.

Valtiatar huolehti hyvinvoinnistani ja varoi minua saamasta pyörryttävää tunnetta. Ira kertoi että metallinen painava kaulakahle voi saada yllättävästi aikaan orjan pyörtymisen. Toisaalta se tuntui oudolta, koska olen hyväkuntoinen enkä ole koskaan missään tilanteessa pyörtynyt, mutta toisaalta se antoi oikeanlaisen turvallisuuden tunteen vaikka olinkin Valtiattaren armoilla. Valtiatar sitoi minut nahkahihnoilla metallikahleista ristille ja varmisti etten pääsisi itse irroittautumaan hihnoista. Sitten hän pääsi leikkimään sähköllä aiheuttaen omilla sormillaan kipinöitä ihollani. Tunne oli alemmilla voimakkuuksilla ainoastaan jännä kutittava tunne reisillä ja kyljissä, mutta nänneille ja terskalle mentäessä voitiin puhua jo selvästä kivusta. Lyhyen hetken jälkeen pelko kivusta poistui ja kipu muuttui kiihotukseksi ja nautinnoksi. Hän lisäsi sähkön määrää asteittain ja antoi sähkön kipinöidä eri puolilla kehossani päästäksemme yhdessä aina uudelle tasolle. Ira puhui tavallisella äänellä ja kannusti minua kaverina aina uudelle kivuliaammalle – tai siis nautinnollisemmalle – tasolle sillä muutoin jäisi harmittamaan kokematta jääneet tasot. Olen pikkuhiljaa oppinut, ettei turvasanaa kannata jättää viimeiseksi oljenkorreksi. Turvasanaa on hyvä käyttää etenkin session alkuvaiheessa kun kivun taso ylittää selvästi kiihotuksen tunteen. Se lisää orjan ja dominan yhteistyötä, jonka johdosta session loppuvaiheessa orjana kestän melkeinpä minkälaisia kidutuskeinoja tahansa. Kliimaksivaiheessa ei sitten ole enää järkeviä rajoittavia ajatuksia, vaan jäljellä on pelkästään tajunnan räjäyttävä kiima.

Valtiatar irroitti minut ristiltä ja auttoi minut häkin päälle pehmustetulle punaiselle alustalle. Uusi jännittävä vaihe alkoi. Hän kävi hakemassa klinikan puolelta ison paketin neuloja, joita olinkin jo odottanut. Lävistykset ovat aina kiihottaneet minua, mutta en ole ottanut niitä pysyvästi esteettisyyssyistä. Sessiossa ne pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa nännieni tunneherkällä alueella. Valtiatar kannusti minua katsomaan kuinka hän lävisti nännini laittaen hitaasti kaksi neulaa molempiin. Itse olin fantasioinut vain yhdestä per nänni, mutta toinen neulakierros oli vähemmän kivuliaampi ja kiihottavampi. Ehkäpä ensi kerralla haluan useampia. Hassua, mutta hetken päästä neuloja ei enää tuntenut nänneissä. Seuraavaksi Valtiatar laittoi  nahkahupun, jonka hän nyöritti pääni ympärille. Onneksi hän päätti jatkaa nännieni käsittelyä pidemmälle. En enää nähnyt nahkahupulta, että mitä nänneilleni tapahtui, mutta niihin ilmeisesti kiinnitettiin punnuksia, nipistimiä ja levittäjiä aiheuttamaan sopivasti lisää kipua. Tässä vaiheessa myös neulat muistuttivat olemassaolostaan. Vaikka kaluni reagoi voimakkaasti metallihäkissään kiimatippoja tihkuen, niin silti nännini olivat sillä hetkellä erogeenisempi alue, joka nautti saamastaan huomiosta.

Jossain vaiheessa käsittelyn lomassa Valtiattaren toinen orja kävi noutamassa kahleideni avaimet ja lähti kuskaamaan niitä jonnekin.  Hetken päästä puhelin piippasi ja Ira näytti puhelimestaan kuvaviestin jossa auto oli matkalla tiekylteistä päätellen Turun suuntaan. Hetken päästä tuli kuvaviesti jonkin huoltoaseman pihalta ja kolmannessa viestissä oli vain Suomen metsämaisemia. Ymmärsin pian, että munalukot kahleissani olivat nyt ilmeisesti vähän pidempään kiinni. Apua, tätä olin toivonutkin, mutta saattaisin olla näissä kahleissa jumissa päiväkausia ja joutua hakemaan apua muualta. Lähes sama asia kuin lukot olisi juotettu kolvilla umpeen tai avaimet väännetty käyttökelvottomiksi. Tai entä jos avaimet olisi heitetty syvään järveen? Tämä voisi päättyä ehkä vasta usean päivän päästä siihen, että joku irrottaisi lukot yksi kerrallaan vaikkapa rälläkällä kun muuta ratkaisua ei keksittäisi. Kiihottavaa tietää, että lukoista ei voi mitenkään helposti vapautua nopeasti edes dominan voimin, vaan vapautuminen on vähän pidempi ja vaivalloisempi prosessi. Keskiajalla kun lukot olivat harvinaisia ja kalliita, niin kahleet hakattiin pajavasaran ja metallinpalan avulla pysyvästi kaulaan, nilkkoihin ja ranteisiin. Kahleita ei hakattu paikoilleen tosiaankaan väliaikaista tarkoitusta varten, vaan vapautumista ja mukavuutta ajattelematta. Ehkä joku kaukaisen naapurikylän seppä voisi ne joskus vankilasta vapautumisen jälkeen irroittaa, mutta samalla aiheuttaa palovammat raajoihin. 

Valtiatar siirtyi uuteen session vaiheeseen valmistelemalla minut Sybianin päälle. Dildo oli pieni, mutta toisaalta ihan riittävän suuri pieneen anukseeni, joka oli ollut vähäisellä käytöllä viime vuosien aikana. Dildon imemisen ja huolellisen asettelun jälkeen ratsastustuokio saattoi alkaa. Sain luvan laukeamiseen ja yritin hyväillä kaluani metallisen siveysvyön väleistä. Voi luoja että olisin halunnut laueta. Vaihtelin asentoani, jotta värisevä dildo osuisi paremmin eturauhaseen. Valtiatar lisäsi Sybianiin tehoja ja asetteli ruuveilla kiristettävät puristimet nänneihin. Erilaiset nännien nipistimet ovat minulle jo tosi tuttuja, mutta yhdessä neulojen kanssa ne toivat uuden ulottuvuuden kipuun tai miksi sitä nyt kutsutaankin. Olin aivan laukeamisen partaalla ja lisätty kipu nänneissäni vain kiihotti enemmän ja enemmän. Lopulta kuitenkin siveysvyö vei voiton ja hulluuden partaalle vievästä kiihotustilasta huolimatta piti vihdoin turhautuneena luovuttaa. Jos olisin itse ollut session ruorissa, niin olisin todennäköisesti repinyt nännini hajalle sekä vaihtanut järjen puutteessa jättikokoiseen dildoon ja täten aiheuttanut pysyvää vahinkoa kropalleni. Hyvä että Valtiatar piti ruorin tässäkin tilanteessa itsellään.

Valtiatar lukitsi minut reilun kokoiseen seisontahäkkiin jossa sain olla omissa oloissani ihmettelemässä kahleitani. Pienen lepotauon jälkeen sain toisen tilaisuuden laukeamiseen kun Valtiatar toi minulle värisevän hierontalaitteen. Sillä pystyin omatoimisesti hieromaan kiveksiä sekä kyrpää siveysvyön lävitse ja sormia pääsin tunkemaan hieman häkin sisään terskaa hyväilemään. Niin pääsi käymään, että kivuliaasta seisokista huolimatta laukesin siveysvyön sisällä. Laukeaminen ei ole minulle se pääjuttu sessiossa, mutta täytyy kyllä myöntää, että siihen oli oikein mukava päättää tämänkertainen sessio.

Tosin kahleet ja siveysvyö olivat edelleen lukittuina. Häkissä noin 5 tunnin odottelun jälkeen orja palautti avainnipun ja hetken päästä Irakin saapui ja näin  kahleet sekä siveysvyö saatiin avattua. Kiihottaa kuitenkin edelleen fantasioida siitä, ettei avaimia olisikaan ollut saatavilla ja minut olisi viety vasta parin päivän päästä metallipajalle tai paloasemalle lukkojen murtamista varten;) Kai teitä  yhtä hulluja on muitakin.