Esittelykierroksen jälkeen palasimme ylempiin kerroksin ja aloimme sulattelemaan näkemäämme. Ensimmäiset puoli tuntia meni meiltä molemmilta ajatellessa, että "ei hemmetti, mihin me ollaan tultu, tää ei voi olla totta". Mieleen tuli etsiä tekosyitä katoamistempulle. Vähitellen sitä kuitenkin alkoi rentoutumaan ja lähdettiin jälleen kiertelemään paikkoja. Hiljalleen tunnelma tiivistyi ja pian alkoi patjoilla olla jo jonoa.